lauantai 19. huhtikuuta 2008

Turinaa....

Ke 9.4. Lähtöpäivä. Kokoonuimme Oulunsalon lentokentälle hyvissä ajoin reilu tunti ennen lähtöä. Kahvit yläkerran kahvilassa ja menoksi. Kone lähti ajoissa sekä Oulussa että Helsingissä.

Matka Osakaan sujui niin kuin nyt voi yhdeksän tunnin lennon kuvitella sujvan, eli tasaisen puuduttavissa merkeissä. Asiaan tosin toi kovasti helpotusta se, että kone ei ollut lähellekään täynnä ja pystyimme istumaan hyvin väljästi.

To 10.4. Saavuimme Osakaan aamulla vähän kahdeksan jälkeen, paikallista aikaa. Jonotus passin tarkastukseen kesti uskomattoman pitkään. Matkustajia ei ollut mitään valtavaa määrää mikä pistikin miettimäään mitä sitten, kun niitä on. Passin tarkastajia oli viidessä eri pisteessä ja jokaisen matkustajan läpimeno kesti n. 3 minuuttia, paperien tarkastus, kuvat ja sormenjäljet.

Perillä meitä odotti vilkas ja ystävällinen vastaanotto. Ensimmäisen rotaryklubin isännät oli meitä vastassa. Otettiin kuvia ja vaihdettiin muutamia sanasia. ”Muutamia”, koska kovin montaa yhteistä sanaa ei kyllä käytössä ollutkaan. Matka Osakasta hotellille Gojoon kesti noin 1,5 tuntia. Matkalla pysähdyimme syömään sekä tutustuimme Shintotemppeliin. Sinänsä mielenkiintoista, että koko ajan on puhuttu Osakasta ja Osakaan lähdöstä, vaikka reissulla ei sen paikan kanssa ole oikeastaan muuta tekemistä kuin saapuminen ja lähteminen siellä lähellä olevalta lentokentällä. Ja senkään nimi ei ole Osaka vaan Kensai. Enemmän aikaa käytämme Kiotossa ja sen ympärillä olevissa pienemmissä kylissä.

Runsaan, reilun tunnin, levähdystauon jälkeen käväisimme lyhyesti tapaamassa kaupunginjohtajaa.

Hotellilla meille sitten järjestettiin tervetuliaisjuhla, jossa istuskelimme tulevien isäntäperheiden kanssa samoissa pöydissä ja kävimme yllättävän vilkasta keskustelua ajatellen, että englanninkielen kanssa toimiminen on suurimmalle osalle haastavaa. Mutta sen ei kyllä anneta häiritä, vaan asiaa riittää vaikka sitten sana kerrallaan ja kovasti käsillä auttaen.

Juhla kesti noin pari tuntia, minkä jälkeen pääsi koittamaan nukkumista joskus yhdeksän aikoihin. Aloitusta ei ainakaan voi mainostaa kovin rauhallisena, vaan vauhti on sopivaa, ei jää aikaa ihmetellä.

Pe 11.4. Aamulla herätys ja aamupalalle ja lähtö 8:25 kohti Sharpin tehdasta. Tehtaalla noin tunnin kierros ja esitelmönti yrityksen syntymästä ja historiasta kohti nykyhetkeä. Lounas paikallisessa ravintolassa ja keula takaisin kohti Gojoa. Illalla viiden aikoihin isäntäperheiden luokse.

La 12.4. Aamulla tapaaminen hotellilla yhdeksältä ja lähtö kohti Kiotoa. Matkalla kävimme Narassa temppelissä, jonka mainittiin olevan maailman suurin puurakennus. Ja suuri se olikin, vaikka on ollut myös suurempi ennen erinäisiä tulipaloja. Nyt sen korkeus oli vajaa 60m. Temppeli on rakennettu budhalle, joka sijaitsee temppelin keskellä ollen lähes yhtäkorkea kuin temppelikin, eli kohtailaisen iso.

Narassa kävimme myös Saketehtaalla. Tehtaan sanottiin olevan Japanin nykyaikaisin juuri käynnissä olevan remontin myötä. Automatiikkaa tuodaan prosessiin. Tehdassa on ollut saman suvun omistuksessa jo yli 1000 vuotta, joten voisi sanoa tässä olevan perinteitä. Ja maistiaisten perusteella voisi väittää homman olevan ihan hyvin hallussa.

Tehtaaseen tutustumisen ja lounaan jälkeen matkajatkui kohti Kiotoa ja hotelli Oaks:ia. Reilun puolentunnin hengähdystauon jälkeen lähdettiinkin sitten Rotarien tapaamiseen. Hienon päivällisen jälkeen jatkoimme kaupungille ja menimme pieneen ja mukavaan ”pubiin” nauttimaan virvokkeita. Takaisin hotellille joskus puolenyön tietämillä. No jos vähän Kärppien mestaruuden juhlimista perään :-)

Su 13.4. Aamulla yhdeksältä lähtö rotarien tapaamisen toiseen päivään. Tapahtuma oli nyt suuressa kongressikeskuksessa, jonne mainittiin saapuvan noin pari tuhatta rotarijäsentä. Ehkä osanottaja määrä oli hiukan vajaa, mutta paljon porukkaa joka tapauksessa oli. Hyvin lyhykäinen esittäytyminen, lähinnä terveiset Suomesta. Kevyt ”rasialounas” ja kohti Japanilaista tanssiesitystä.

Tanssiesityksen aikana meinasi ihan väkisin tulla uni silmään. Mutta onneksi näin ei käynyt, koska erityisesti esityksen loppu oli todella värikäs ja siinä oli jo vähän vauhtiakin. Soittajat istuivat salin kummallakin seinällä ja tanssijat tanssivat salin keskellä olevalla lavalla, jonka kulissit vaihtelivat nopeassa tahdissa.

Esityksen jälkeen bussin keula jälleen kohti Gojoa, jossa oltiin illalla joskus puoli seitsemän aikoihin.

Ma 14.4. Isäntäperheiden kanssa erinäköistä ohjelmaa. Osa kävi vuorilla katselemassa vanhoja puita, osa jossain muualla.

Itse kävin rangen kautta Osakan keskustassa katselemassa Osakan linnoitusta, yhtä Japanin neljästä merkittävästä ja viereisessä ”business center:ssä” olevaa teknologia parkkia. Panasonic:n sponsoroima, joten ko. merkkiä + saman Matshusita (?) ryhmittymän paikallista National:ia löytyi sitten jos jonkinlaisena pakettina. National on enemmänkin kodinkoneisiin keskittynyt merkki, kun taas Panasonic lienee kaikille enemmän tai vähemmän tuttu. Ja siitä rangesta sen verran, että jos viime vuonna slaissas vähän, mutta pallot löytyi, niin tänä vuonna täytyy varmaan ostaa aika iso kasa palloja...

Ti 15.5. Vaihtopäivä. Startti aamulla 8:45. Reilun kolmen ja puolen tunnin bussimatka Hikoneen, jossa paikallisessa hotellissa suoritettiin vastaanotto ja herkät jäähyväiset edellisten isäntien kanssa. Kyllähän sitä tietysti olisi heidänkin kanssaan voinut aikaansa viettää, mutta aikansa kutakin ja uudet kuviot päälle.

Välittömästi jäähyväisten ja lounaan jälkeen vierailu aivan hotellin kupeessa olevassa Michiganin alueen yliopistojen yhteistoimintayliopistossa. Tai siis itse asiassa se on ihan ”ei-japanilaisille” tarkoitettu ja rakennettu tarkalleen 20 vuotta sitten. Tänä vuonna juhlavuosi siis. Nuoria opiskelijoita lähinnä USA:sta tulee tänne n. yhdeksäksi kuukaudeksi asuntolaan asumaan ja opiskelemaan sekä omassa laitoksessa että kahdessa paikallisessa yliopistossa, joiden kesken harrastetaan opintoviikkojen vaihtoa. Opiskelijoita on läsnä 45-70 vähän vuodenajasta ja kurssituksesta riippuen. Laitoksessa vierailu oli lyhyt ja terävä, aikaa kului ehkä 45min ennen kuin esittelyä pitänyt ”asuntolapäällikkö” joutui poistumaan muihin hommiin.

Toivottua lepohetkeä omassa rauhassa, jopa vähän ulkoillen ei sitten järjestynyt edelleenkään, vaan lähdimme 20min vaatteiden vaihdon jälkeen seuraavaan kylään seuramaan lähinnä lastenesittämää juhlaa, jota on juhlittu viimeiset 400 vuotta silloin eläneen ”landlord:n” syntyneen pojan kunniaksi. Tai ennemminkin se taisi olla niin, että kauan toivottu poikalapsi hellitti herran kukkaroa ja kaupunkilaisille jaettiin jotain hyvää, josta kiittämiseksi järjestettiin juhlat. Ja nämä siis jatkuneet yli 400 vuotta. Muuten nämä tällaiset esitykset olisi varmasti mielenkiintoisia mutta, kun tarinasta ei ymmärrä oikein huonostikaan, niin aika nopeasti on katsottu ja rekisteröity ne kaikki hienoudet mitä esitykseen on puettu, kuten vaatteet, rekvisiitta yms. Kaikki näyttää käsintehdyltä ja aidolta. No, itse asiassa sitäpä ne taitaa ollakin ja yhtään muovista ”juttua” ei tästäkään seremoniasta päässyt löytämään. Täytyy tarkentaa seuraamista ja tonkimista.

Juhlasta siirryimme takaisin Hikoneen, josta pienen etsiskelyn jälkeen löysimme pienen ravintolantapaisen, jossa söimme kohtalaisen kevyen illallisen. Hotellille pääsimme puoli yhdeksän aikoihin. Nyt on aikaa vähän omille jutuille. Tämän jutun jälkeen :-)

Ke 16.5. Ensimmäinen päivä Hikonessa. Päivän aloitimme yhdeksän maissa siirtymällä hotellilta paikallisen, toisen sellaisen, toimistolle eräänlaiseeen toimistorakennukseen, jossa oli yhden huoneen kokoisia toimistoja useita. Myös paikalliset Leijonat löytyivät samalta käytävältä.

Seuraamme liittyi myös Samuel Aikio, Japanissa syntynyt, Suomessa kouluja käynyt ja jälleen Japanissa asuma oikein mukava herrasmies. Hän seuraa mukanamme tulevat päivät aina lauantaihin saakka. Hablaa japaniaa sujuvsti. Hänen tulkkaamisensa avulla tietomme ja oppimme Japanista nousi ihan eri sfääreihin. Hän pystyy hienosti käyttämään monin paikoin esimerkkinä erilaisista asioista sitä mitä meillä on Suomessa ja näin saamme hienosti korrelaatioita eri asioiden välille.

Samoin vierailulle paikallisessa linnoituksessa, jälleen yhdestä Japanin neljästä ”isosta”, antoi varmasti paljon enemmän kotimaiseksi käännettynä kuin erilasin tavoin murretulla englannilla. Tosin nykyisistä isännistä lähes kaikki pystyy vähintäänkin auttavasti kommunikoimaan englanniksi, joten tilanne on sikäli täysin toinen kuin edellisellä viikolla. Oikeastaan kenen tahansa kanssa voi käydä keskustelua hiukan ”monimutkaisemmistakin” asioista.

Linnoituksessa vierailun jälkeen siirryimme paikallisen kaupungin johtajan puheille. Hänen kanssa vietimme mukavan rattoisan reilun puolituntisen. Paikalliset lehtimiehet luonnollisesti jälleen mukana ja kameranperät lauloi :-)

Kaupunginjohtajan tervehdysten jälkeen siirryimme paikalliselle oluttehtaalle. Merkille pantavinta oli heidän valtava panostuksensa ympäristöystävällisyyteen ja luonnon huomioimiseen lähes jokaisella heitä koskevalla alueellaan. Seuraavan kahden vuoden aikana he ovat jopa siirtyneet täysin käyttämään luonnonmukaista tai kierrätettyä energiaa tehtaansa toiminnan ylläpitämisessä. Tällä hetkellä käytössä oli jo maakaasun käyttö, mutta tulevien ja jo käynnissä olevien uudistusten jälkeen he käyttävät myös oluen käyttämisestä tulevan kaasun hyväksi. Heillä on myös ohjelma, jossa jokaista heidän kotisivullaan käytyä ”vihreää klikkausta” seuraa puunistutus erilaisissa aika ajoin järjestettävissä ympäristötalkosissa. Muistaakseni 15 000 tai 150 000 tuhatta puuta on jo tähän mennessä istutettu erilaisten kampanjoiden yhteydessä. Ja nämä kampanjat eivät kosketa ainoastaan istuttamista, mutta myös tulevan metsän hoitamista, jotta istutetut taimet pääsevät myös kasvamaan. Heillä on myös panostettu kevyempien pullojen kehittämiseen, joilloin sama määrä tavaraa liikkuu kevyemmin ja näin osaltaan alentaa ei vain kuljetuskustannuksia vaan luonnollisesti kuljettamiseen tarvittavan energian säästöä. Pullot kierrätetään lähes 100%:sti. Periaate täällä pullojen kierrättämiselle on sama kuin ”Lidl:in”, eli vain omat pullot kelpaavat. Mutta se paikallisten mukaan kuulemma toimii ja on ihan normaalia. Mikäpä se siinä, ainakin paperilla ja esittelyvidolla kuulostaa terveitä arvoja ajattelevalta yritykseltä. Oikeastaan tämä vihreys oli ainoa asia mitä oikeastaan haluttiin kertoa, tai minkä ymmärsi, loput oli enemmän tai vähemmän erialueiden insinöörien taidonnäytettä paremman oluen tekemiseksi. Mutta eipä se mene hukkaan sekään :-)

Pienten maistiaisten jälkeen palasimme kamerankaupan kautta takaisin toimistolle odottelemaan isäntäperheiden noutoa, mikä seurasi siinä joskus 17:30 aikoihin. Aamulla 8:30 aikoihin on jälleen kokoontuminen toimistolle.

To 17.5. Aamusta lähtölaukaus puoli kympin aikoihin ja nokka kohti Fujitech:iä, paikallista hissi/liukuporrastehdasta. Sen pääkonttori, tutkimus/tuotekehitys ja yksi monista valmistus”pajoista” sijaitsee tuossa muutaman kilometrin päässä. On Japanin markkinoilla nro 5 ja maailman markkinoilla nro 8. Sen verran täytyy heti kotimaista vastaavaa kehaista, että juuri Kone pakotti muut tekemään lujasti töitä, jotta saisivat helpommin huollettavan ja erityisesti jälkiasennettavan hissirakenteen, minkä kone ensimmäisenä kehitti. Siis mallin, jossa ei enää olekaan valtavaa konehuonetta talon katolla tai muualla, vaan vetokalusto ei enää vie paljon tilaa ja helpottaa eritysiesti jälkiasentamista esim. vanhoihin kerrostaloihin.

No, paikallisista täytyy todeta, että hienot ovat puitteet. Heiltä löytyy mm. maailman korkein testiympäristö 150m noustaan aika hetkessä. Rohkeasti kävimme kokeilemassa, ajateltiin, jotta jos johtajakin uskaltautuu mukaan, niin täytyyhän se ylös vetää. Alashan ne hissit kuitenkin tahtoo tulla, jos jotain sattuu...

Jälleen kohtamisimme yrityksen jolle ympäristön huomoiminen on yksi tärkeimmistä ajatuksista. Ja täälläkin sen eteen myös tehdään investointeja ja töitä, eli homma ei ole vain hienoja Powerpointteja ja puheita, vaan on myös oikeita tekoja. Hieno homma.

Hissitehtaan lisäksi vierailimme paikallisessa tai tuossa naapurikylässä olevassa biokeskuksessa. Kyseessä oli oikeastaan kotimaista vastaava yrityhautomo, jonka tarkoituksena on auttaa tutkijoita, varsinkin nuoria sellaisia rohkeasti siirtymään yrittäjiksi ja myös pyrkimään taloudellisesti hyödyntämään tutkimustaan. Kolme ”avainsanaa” olivat tutkimus, kasvatus ja liiketoiminnallinen verkottoituminen. Tämän hautomon orastavat yritykset eskittyvät kosmetiikkaan, terveydenhoitoon, elintarvikkeisiin ja jälleen kerran luontoon, erityisesti jätteiden jälleenkäsittelyyn ja uudelleen käyttöön.

Vakavasti asian ottavat ja Japanin valtio tukee oikeastaan ainoastaan ja voimakkaasti tutkimus- ja kehitysalueita, joilla odotetaan olevan positiivinen tulevaisuus sekä kasvun että liiketoiminnan näkökulmista.

Muutaman tiukan kysymyksen ja tenttauksen jälkeen poistuimme sateeseen ja kohti paikallisten rotarien meille järjestämään juhlaillalliseen. Ja hienot juhlat nämä olivatkin. Takaisin ”kotia” joskus ennen yhdeksää. Tosin osa jatkoi vielä tuonne karaookkehommiin, paikallisethan ovat kovinkin innokkaita moiseen hommaan :-)

Pe 18.5. Aamusta taas lähdimme sateiseen maakuntaan. Tällä kertaa iskusarjojen kohteena olivat läänin yliopisto ja Fitnesskeskus!! Liikuntaa!! Kohta voisi jo kysyä, että onko se jotain mitä tehdään ilman autoa...

Yliopisto koostui kahdesta osasta, uudesta ja vanhasta. Uusi vuodelta -96 ja vanha sitten noin 30 vuoden takaa. Yliopistossa keskityttiin neljään pääalueeseen ympäristötieteisiin, insinöörihommiin, humaaneihin asioihin ja ihmisten hoitoon. Vapaasti suomennettuna. Ei näistä tässä sen tarkemmin, enemmän osoitteesta www.usp.ac.jp.

Yleisesti ottaen yliopisto alueena oli todella nykyaikaisen näköinen ja oloinen. Ja erittäin viihtyisän vaikutelman antava runsaine viheralueineen. Oppilaille oli tarjolla jos minkälaista oheistoiminta mahdollisuutta erityisesti liikuntaan liittyviä. Oli urheiluhallia, koriskenttiä, tenniskenttiä, jalkapallokenttä, pakollinen baseball-kenttä jne.

Sen verran tuli oppia, että täkäläinen yliopisto-opetus jakaantuu kolmeen osaan. Ensimmäinen on kanditaso, eli Suomalaisittain ammattikorkeakoulutaso, sitten on maisteri koulutusohjelma, ehkä sitten lähellä meidän yliopiston maisteritasoa ja sitten kolmantena tohtoriksi aikovat.

Bio-osastolla Markus pisti nuoren ja vanhan tutkijan penkkiin ja selvitti varmaan kaiken mahdollisen paikallisten osaamisen/tutkimuksentason biopolttoaineisiin liittyen. Siinä kaikenlaiset hapot ja emäkset lillu sinne tänne milloin paistettujen ranskalaisten kera milloin minkäkin x-nolin kanssa. Mutta erittäin mielenkiintoinen ja antoisa tunteroinen, muutkin hereillä olijat ovat varmaan asiasta huomattavasti valveutuneempia kuin aikaisemmin.

Ja sitten sinne salille. Toinen osa lähti hydrobic:iin, eli joogaamaan ja pumppaamaan altaan pohjalle (vaikka oli kuulemma sen verran matalaa, että piti kyykistellä, että ylsi pohjaan saakka... vai miten se meni) ja yksi osa lähti juoksemaan mattoa rullalle. Tehokas tunti liikuntaa ensimmäisen kerran kahteen viikkoon. Meinasi jo vähän kiristää korvien edestä. Jälkimmäiselle osalle tuli oikeasti ihan törkeä hiki kuumassa salissa, ensimmäisten on varmaan vähän vaikea sanoa tuliko hiki vai ei, litimärkiä kuitenkin :-)

2 kommenttia:

Leena kirjoitti...

Onpa kiva lueskella gse-ryhmän turinoita. Ohjelmaa tuntuu riittävän eikä aika näytä käyvän pitkäksi...no nyt on Raahessakin keväinen aurinkoinen ilma, mutta kirsikkapuut eivät vielä kuki...

Unknown kirjoitti...

Mukavaa Tero, että jaksoit juttuja laittaa!!! Kuvia en vaan onnistunut saamaan auki, sikäli mikäli ne pienet merkit tekstin välissä viittaavat kuviin...

Ja onhan teillä tiivis ohjelma, sen mie vain sanon!!! Itsekkin vaihdossa käyneenä voin kannustaa, että vihjatkaa vaan rohkeasti, jos haluatte aikaa myös itsellenne. Isännäthän varmasti 'kilpailevat' siitä, kuka järjestää parasta ohjelmaa...mutta myös ymmärtävät, jos te tarvitsette välillä myös omaa aikaa!!!
Tsemppiä koko porukalle!

Susanna ja hurttuudet